Pam, pam, pam Pamela - tai Pretty May

Tuossa loppusyksystä koulumme päiväosaston Riku etsi apua akuuttiin ongelmaan. Miten nauhoittaa rapakon yli tehty haastattelu ja miten toteuttaa halvalla koko homma. No Skypellä... mutta jos nauhoitat millä tahansa oman koneen nauhurilla, kuulet vain oman äänesi. Skypessä on varmasti jokin muukin mahdollisuus, ajattelin ja laitoin kysymyksen Skypen keskustelupalstalle (in English). Sain tuota pikaa ystävällisiä vastauksia, joissa vinkattiin, että Pamela ja PrettyMay hoitelevat homman. Riku kuvailee, miltä tuntui, mitä tapahtui ja kuinka homma toimi. Seuraavassa homman eteneminen Rikun kertomana:

"Nyt lienee hyvä aika kirjoittaa muutama kommentti uuden tietotekniikkatekniikan haltuunottamisesta tavallisen keski-ikää lähestyvän pulliaisen näkökulmasta, kun koko projekti on paketissa.

Syntyi idea. Mitäs jos kysyisi haastattelua idoliltaan valtameren tuolta puolen. Ideasta – ja samalla unelmasta – tuli totta. Haastattelu myönnettiin. Syntyi ongelma. Amerikkaan soittaminen on kamalan kallista. Ei freelancer-toimittajalla ole varaa soittaa tunnin puhelua Atlantin toiselle puolelle. Mikä avuksi?

Muistin kuulleeni juttuja Internet-puhelimesta, jolla soittaminen on ilmaista tai ainakin melkein ilmaista. Ei muuta kuin kyselemään työkavereilta tietoja. Yksi tiesi yhtä ja toinen toista. Tästä edespäin kaikki oli varsin helppoa. Ei tietokone ole ongelma, tietämättömyys on. Kun olin saanut luotua itselleni käsityksen siitä, miten Internet-puhelin toimii, latasin Internetistä tarvittavat ohjelmat.

Skype-puhelinohjelma jokseenkin asensi itse itsensä. En ole opetellut ohjelmaa juuri lainkaan, osaan vain sen, mitä tarvitsin haastattelua varten. Soittelin tutuille ja kokeilin ohjelmaa, näin tulimme tutuiksi keskenämme.

Ilmeni uusi ongelma. Skype ei yksinään riittänyt, koska minun piti saada nauhoitettua puhelinkeskustelu haastateltavani kanssa. Ei muuta kuin hölöttämään työkavereiden kanssa. Apu löytyi jälleen nopeasti. Tutustuin muutamiin ohjelmiin, joiden avulla puhelut voi nauhoittaa. Päädyin PrettyMay –ohjelmaan , joka käytännössä katsoen asensi itse itsensä.

Kokeilin ohjelmaa pari kertaa veljeeni, ja se toimi oikein komiasti. Veljen puhe ikuistui kovalevylle ainakin siksi aikaa, kunnes tuhosin tiedoston.

Olin vihdoin valmis. Lokakuinen puhelu Amerikkaan onnistui jokseenkin ongelmitta, mitä nyt haastattelija meni täysin puihin. Keskustelusta ei tahtonut tulla mitään. Jälkikäteen oman dankerous-englannin purkaminen oli tuskallista kuultavaa.

Puhuin tunnin idolini kanssa. Tein haastattelun, josta olen varsin ylpeä. Puhelu maksoi muistaakseni 1,20 euroa. Ohjelmat eivät maksaneet mitään.

Anne Rongas pyysi minua kirjoittamaan työssä oppimisesta ja tietotekniikkatekniikkaan tutustumisesta ja pohtimaan, mitä opin projektista. Eniten opin siitä, miten suuri tietopankki ja avustajaverkko minulla on läheisissä työtovereissani. Tietotekniikasta en tiedä juuri mitään, mutta toisaalta en ole koskaan ajatellut, että tietokoneita on mahdoton oppia käyttämään aikuisella iällä. Minulle tietokone mahdollisti koko projektin, opettelin käyttämään sitä sen verran, että tulin sen kanssa toimeen.

Todettakoon lopuksi vielä se, että kyseinen haastatteluprojekti oli syksyni ilo. Se antoi lisäpotkua synkkiin iltoihin. Homma alkoi tylsistymisestä. Hiljainen hetki keskellä työpäivää synnytti tunteen, että on kehitettävä jotain uutta ja innostavaa. Matkan varrella opin monenmoista. Saatuani haastattelun valmiiksi olen oppinut yhtä sun toista, sellaista johon en luultavasti olisi törmännyt vielä pitkään aikaan freelancer-toimittajan työssäni."

Annen loppuhuomautus: Rikun juttu ilmestyy ihan piakkoin Rytmissä! Eikä Riku mikään peukku-keskellä-webkämmentä ole, nimittäin hän on käsikirjoittanut todella hienon Kaupunki ja kirjallisuus -verkko-aineiston Kotka-osuuden.