Vauhdilla kulkee ohi tai tekee heikkoja havaintoja. Jos ei jaa havaintojaan, ei voi varmistua siitä, että havaitsi jotain yleisemmällä tasolla merkityksellistä. Toinen seuraus löytöjen jemmaamisesta on yksin iloitseminen. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Jakamaton ilo on vähemmän kuin puolikas ilo. Kolmas seuraus jakamattomuudesta on palautteen, kommenttien, dialogin, vasta- ja myötähavaintojen puuttuminen.
Opin tänään kuusen kanssa havaitsemista. Ohikiitävän valon, ohikiitävän keväthetken havaitsemista. Ja sitä, miten pieni havainto sai uutta ulottuvuutta, kun ystäväni kanssa jutellessa sain kuulla tarinoita kyseisestä kuusesta. Itse mietin sitä, miten helppo on kulkea ohi. Olla havaitsematta. Minulle on miltei joka kevät käynyt niin, että kerkät ovat ehtineet tumman vihreiksi ennen kuin minä olen havahtunut kevääseen.
Joskus on tavattoman tärkeää kulkea hitaasti. Pysähtyä. Olla läsnä hetkessä. Havaitseminen ja kohtaaminen ovat tärkeitä asioita myös verkossa. Havaintojen arvo kirkastuu jakamalla havaintoja. Sosiaalinen web on kuin puntari. Tai se on kuin tori, jonne vien aarteeni. Kiinnostaako ketään? (Silti pitää aina muistaa, että on myös aarteita, joiden arvo ymmärretään vasta myöhään... liian myöhään.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti