torstaina, joulukuuta 15, 2011

Runsauden sarvi – avoimet oppiresurssit

Internet tarjoaa valtaisan määrän hyvää ja laadukasta oppisisältöä, jota voidaan hyödyntää opetuksessa. Laadukkaiden sisältöjen löytäminen on edelleen hieman työlästä. Hyvä apu tulee kuitenkin kollegaverkostoilta. Vinkkejä jaetaan ja kysyvää autetaan.

Eilisessä Open Päivityksen lähikoulutuksessa avasin hieman tuota runsaudensarvea. Tiedätkö sinä lisää aarteita? Editoi esitystä ja lisää oma löytösi mukaan. Editointi on avoinna ilman kirjautumista.
 

sunnuntaina, joulukuuta 04, 2011

Mitä opettaja tekee Skypellä?

Open Päivityksen koulutuksessa olemme kokeilleet Skypen käyttöä.  Skype on laajalti tunnettu nettiviestintäpalvelu, jolla voi maksutta mm. soittaa ääni- ja näköpuheluita, chattäillä, lähettää tiedostoja ja jakaa oman näytön. Puheyhteyden ja chatin voi avata pienelle ryhmälle. Maksullisilla lisäpalveluilla saa esimerkiksi mahdollisuuden soittaa tavallisiin puhelimiin, puhelinvastaajan, paikallispuheluita ulkomaisiin lanka- ja kännykkänumeroihin, monenkeskisiä näköpuheluita.

Skype on alkujaan ruotsalais-tanskalais-virolaisen yhteistyöryhmän tuotos (ks. tarkemmin Wikipediasta). Syntyvuosi oli 2003, myytiin eBaylle 2005 ja sen omistuksesta tänä vuonna Microsoftille.

Miten Skypeä voisi opetuspuolella käyttää? Open Päivityksen kurssipalautteessa eräs alakoulun opettaja pohti, ettei hänen työssään ole juurikaan Skypen tarvetta. Palaute herätti minut kirjoittamaan aiheesta. Julkaisen tämän saman tekstin myös Open Päivityksen blogissa.

Koulussa Skypestä voi olla hyötyä muun muassa:
  • etäohjauksessa ja etäopetuksessa (varsinaisen etäopetuksen lisäksi pitkäaikaisesti sairastuneet ja toipilasvaiheessa kotihoidossa olevat oppilaat)
  • verkkovierailuissa (esimerkiksi asiantuntija voi vierailla oppitunnilla)
  • ystävyyskoulutoiminnassa
  • oppilaitoksen sisäisessä viestinnässä
  • hankeyhteistyössä
  • opettajien täydennyskoulutuksessa 
  • sidosryhmäyhteistyössä ja
  • etäosallistumisessa kokouksiin tai työryhmiin.
Hyvin usein näiden verkkovälineiden kanssa tulee esille, että ei ole aikaa opetella käyttöä. Asiaa voisi joskus ajatella vähän laajemmin eli miten uusi työtapa ja työväline voi sujuvoittaa toimintaa ja vähentää työtaakkaa. 

Itse en pidä kokouksista, varsinkaan huonosti esivalmistelluista pitkistä kokouksista, jonne pitää matkustaa pitkä aika. Skypen avulla voin osallistua kokouksiin kätevästi. Yksi ainut Helsingin matkaa vaativa palaveri, johon osallistun Skypen kautta, vähentää matkustukseen kuluvaa aikaa minulta 8 tuntia. Jos tuon 8 tuntia panostan siihen, että opettelen monipuolisesti Skypen käytön, pitkällä aikavälillä yksistään minun ajankäyttöni muuttuu huomattavan taloudelliseksi ja miellyttäväksi.

Vedin etäopetuksen alueellista kehittämishanketta (KyEtä) 2005-2007. Hankkeen vuoksi jouduin matkustamaan fyysisesti lukuisiin kokouksiin ja suunnittelupalavereihin. Laskin, että nämä matkat veivät hanketyöaikaani tuon kahden vuoden aikana yhden kokonaisen työkuukauden. Kun kehittämishankkeen ytimenä oli etäopetuksen kehittäminen, oli kovin eksoottista matkustaa fyysisesti paikasta toiseen, kun siihen aikaankin etäyhteydenpito olisi jo vaivatta onnistunut. Muistan yhden kokouksen Opetushallituksessa, johon en suostunut matkustamaan, vaan hankin Skype-kredittiä ja soitin kokoustilaan lankapuhelimeen, johon olivat löytäneet kaiutinpuhelimen. Puheluni maksoi puolentoista tunnin kokouksessa saman verran kuin ratikka olisi maksanut linja-autoasemalta kokouspaikkaan.

Nykyään Skype on sallittu palvelu jo aika laajalti, mutta edelleen silti monissa organisaatioissa se kuuluu kiellettyjen epäluotettavien verkkopalveluitten listalle. Tänä päivänä sujuvasti toimiva mokkulanetti maksaa noin 20 € kuussa. Miksi organisaatiot eivät voi ottaa oman verkkonsa ulkopuolista linjaa näille epäluotettaville palveluille? Yhden mokkulanettilinjan saisi koko vuodeksi sillä hinnalla, millä yksi kokousvieras kustannetaan 150 km päästä paikalle.

Mainitsemani etäopetuksen kehittämishanke oli mukana Microsoftin Partners in Learning -koulutuksessa. Lähitapaamiseen olisi pitänyt matkustaa Kotkasta Espooseen räntäsateisena päivänä. Kuski sai yllätten flunssan. Ehdotin, että mennään lankoja pitkin ja niin kokoonnuimme Skypen äärelle työhuoneeseeni. Saimme tavattoman paljon aikaan. Keskityimme vähän enemmän oman toimintamme ideointiin, mutta pysyimme myös hyvin kärryillä siitä, mitä Espoossa puhuttiin ja kehiteltiin. Lopputuloksena kaikki olivat sitä mieltä, että matkan vaivojen välttäminen oli mahtavaa ja oman ideointityömme tulokset parempia, kuin olisivat olleet lähitilanteessa. Kokosimme ideamme seinälle ja tulos viitoitti hanketyötä pitkään.

Tämä Skypen ja vastaavien verkkoviestimien ylistäminen ei tarkoita sitä, että lähikohtaamista vähättelisin. Sillä on paikkansa ja se on aina omanlaistaan, arvokasta. Mutta on paljon työjuttuja, joiden vuoksi matkustaminen on turhaa ajan ja energian hukkaa. Asiat voivat toisinaan edistyä jopa paremmin, kun ihmiset kohtaavat toisensa ilman matkaväsymystä.

Open Päivityksen Jarmo Tanskasen tuottama perusopastus Skypen käyttöön.
Otavan Opiston Somy-hankkeen tuottamat Skype-opasteet: Kuinka otat Skypen käyttöön ja Kuinka käytät Skypeä.

keskiviikkona, marraskuuta 30, 2011

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2011

Open Päivitys lähti rullaamaan

Opeblogi on lepuutellut kuukauden ajan. Iso ponnistus on imenyt mehut. Nykyisen työnantajani, Suomen eOppimiskeskuksen joukkioitten kanssa olemme rakentaneet opettajille ja rehtoreille päivitystä tieto- ja vertaisajan taitoihin. Opettajille suunnatun koulutuksen ajankohtaisia voi seurata blogista ja Facebookista, samoin oppilaitosjohdon koulutuksia (LUOTI) blogista ja Facebookista.

Jatkossa kirjoittelen aika paljon tuonne Open Päivityksen blogiin, mutta nostan sieltä tännä yleishyödyllisiä, muuhunkin kuin kyseiseen koulutukseen liittyviä juttuja.

Teretuloa seurailemaan. Koulutuksia voi myös tilata vaikka meikäläisen kautta. Ensimminen Open Päivitys hörähti käyntiin Hämeenkyrössä. Koulutuksen avoin sivusto täydentyy homman edetessä ja jää hämeenkyröläisten käyttöön, kun koulutus päättyy. Jokaisen porukan kanssa sovitaan omat käyttöympäristöt ja toimintatavat. Pyritään tehostamaan niiden välineitten ja palvelujen käyttöä, jotka on jo hankittu tai joita ollaan hankkimassa. Ohessa tietenkin myös maksuttomia palveluita, sen mukaan, miten ne sopivat oppilaitoskäyttöön.

torstaina, lokakuuta 27, 2011

Facebookista Twitteriin

Twitteristä on saanut jo aikoja erilaisilla vimpaimilla sisältöjä Facebook-profiiliin tai sivulle Nyt Facebook-sivulta on mahdollista lähettää sisältöä Twitteriin. Lähetettävää sisältöä voi myös valikoida sisältötyypin mukaan. Google+:n julkisia päivityksiä voi myös integroida mm. Twitteriin ja Facebookiin. Tosin kannattaa miettiä, missä vaiheessa kaikkien palveluiden keskinäinen integrointi on viisasta. Jos sama viesti tulee silmille jokaisessa palvelussa, se muuttuu äkkiä häiritseväksi.


keskiviikkona, lokakuuta 19, 2011

Ilman kirjautumista somettelua (päivitetty tammissa 2015)

EDIT 21.3.12 koottu dia-esitykseen alla olevat, esitystä voi vapaasti muokata.
Linkeistä luotu Pearltree-jäsennys.

EDIT 2.9.2013: Matleena Laakson diasarja samasta aiheesta eli Somettelua ilman kirjautumista. Matleena päivittää säännöllisesti omaa koostettaan, joten kannattaa käyttää sitä.

Aina ei tarvitse luoda käyttäjätunnuksia vaan somepalvelun saa käyttöön noin vain. Listasin vastaantulleita:

  • 10 minuutin sähköposti (vinkistä kiitokset menevät Leena Helttulalle Turkuun)
  • AnswerGarden (aivoriihi: kysy, muut vastaavat, kiitokset Sanna Brauer) 
  • Awwapp (virtuaaliseinä, jonne voi piirtää ja kirjoittaa yhdessä, kiitokset Matleena Laakso)
  • Bounce (palvelun avulla voi kommentoida mitä tahansa verkkosivua, halutessaan kommentit voi jakaa eteenpäin Twitterin tai Facebookin kautta)
  • BubbleUs (ajatuskartta)
  • Doodle (aikataulujen sopimiseen)
  • DrawItLive (valkotaulu, jossa peruspiirroksia ja chat, kehitysvaiheessa oleva demoversio)
  • Ge.tt tiedostojen jakamiseen (tiedostoista muodostuu albumi, jonka linkin voit jakaa, toimii ilman kirjautumista sekä käyttäjätilin kautta, tiliin saa 2 Gt ilmaista tallennustilaa, ilman kirjautumista ladatut tiedostot säilytetään kuukauden ajan, kiitos vinkistä MinnaL).
  • julkiseen editointiin avattu Google-dokumentti (vinkkinä, että voi sulkea editoinnin jälkeen)
  • imgur-palvelussa (kuvan jakaminen, antaa myös kuvalle useita erilaisia linkitys- ja upotuskoodeja)
  • Jotform (lomakkeiden tekeminen)
  • Jottit (kirjoittaminen)
  • Justpaste.it (tekstin julkaiseminen, kiitos vinkistä Tarmo Toikkanen)
  • Kahoot! (ysymysten tekoon, opettaja luo kyselyn ja jakaa oppijoille nelinumeroisen koodin, sopii mobiililaitteille, kiitos Liisa)
  • Kirjoitusalusta (Etherpad, kirjoittaminen, samanaikaisesti jopa 32 henkilöä, kiitos Matleena Laakso)
  • Lino (virtuaaliseinä, korkkitaulu, kiitos Espoon opettajat)
  • Mailvu (enintään 10 minuutin mittaisen videon taltiointi ja jakaminen, kiitos Taina Rytkönen)
  • Meeting Words (Etherpad, kirjoittaminen, samanaikaisesti jopa 32 henkilöä, kiitos KaMa)
  • Padlet (ent. Wallwisher) (virtuaaliseinä, jonne voi kiinnittää kuvia, tekstejä yms., kiitos vinkistä Martti Helevirta, ks. tutoriaali)  
  • Picmonkey (kuvanmuokkaus, Hanna Toijalan video-ohje kuvakoon muuttamisesta) 
  • Pixlr (kuvanmuokkaus)
  • Polls.io (äänestäminen) 
  • Psykopaint (piirtäminen, osa ominaisuuksista käytettävissä ilman kirjautumista suoraan selaimelta)
  • Quikmaps (omia karttoja Google-karttapohjalle, kiitos vinkistä Iiro Kaksonen)
  • Screencast-O-Matic (ruutukaappausvideo, kiitos vinkistä Linda Saukko-Rauta), samoin toinen ruutukaappausvideopalvelu Screenr. Molemmat vaativat Javan, joka syksyn 2012 ongelmien jälkeen ei ole kaikilla koneilla toiminnassa.
  • Scrumy (projektin organisointi, vinkkasi Harto Pönkä), Scrumyn pikaohje: ensin Story, sitten plus-merkistä tehtävät, tehtäviä voi siirtää hiirellä yläpalkista eri vaiheisiin, jokaisella henkilöllä on oma väri. 
  • Straw Poll (äänestys, jos äänestys tapahtuu ATK-luokassa / samasta IP-osoitteesta, rastita Permissive vote duplication checking, kiitos vinkistä Johanna Björkell
  • Sumo-paint (piirtäminen, kuvien editointi, klikkaa aloitussivulla Get the app ja valitse ilmaisversio)
  • Sumpli (ajan sopiminen) 
  • Tapaaminen.net (ajan sopiminen, kiitos vinkistä Aija Hietanen)
  • TeamUp (ryhmätyöt, vinkkasi Tarmo Toikkanen, kehitetty Aalto-yliopistolla)
  • Text2MindMap (ajatuskartta, kiitos vinkistä Venla Hirvikoski) 
  • TIEKE:n muistio (Etherpad, kirjoittaminen, samanaikaisesti jopa 32 henkilöä) 
  • Tricider (ideoiden kerääminen ja järjestäminen, kiitos vinkistä Minna)
  • Todays Meet (chat, taustakanava)  
  • Twiddla (yhdistetty valkotaulu ja Etherpad, taustalle voi ladata kuvan, verkkosivun tai dokumentin yhteiseen käsittelyyn interaktiivisen valkotaulun tapaan, kiitos vinkistä Matleena)
  • Vocaroo (äänitä tietokoneen selaimella, tallenna äänitiedosto koneellesi)
  • Voki (puhuvan hahmon luominen)
  • Wetransfer.com suurten tiedostojen lähettämiseen (max. 2 Gb)
  • Wordle (sanapilvien luominen) 
  • EDIT-osasto: Audioboo poistanut mahdollisuuden äänittää ilman kirjautumista, Dabbleboard lopettaa 31.8.12., Corkboardin käyttö ilman kirjautumista poistunut ja palvelun nimi muuttunut NopeApp muuttunut maksulliseksi.
Kannattaa myös huomioida WikiMedia-säätiön wikit (kiitos muistutuksesta Tarmo Toikkanen) ja ylipäänsä kaikki wikit, jotka on avattu avoimiksi kenen tahansa editoida. On myös hyvä muistaa, että lähes kaikkii blogeihin voi lähettää sisältöä sähköpostilla ja blogin kommentoinnin voi avata ainakin oppimistehtävän ajaksi sellaiseksi, ettei se vaadi erillistä kirjautumista (nykyään blogi-spämmin vuoksi monet blogit vaativat kommentointia varten kirjautumisen tai tunnistautumisen).

Kidblog tarjoaa 1- ja 2-aseteen opetukseen maksutta Wordpress-pohjalla toimivan luokkablogin, jossa vain opettaja kirjautuu ja luo luokkablogin (maksuton versio sallii kaksi opettajaa samalle luokalle). Opettaja luo tämän jälkeen oppijoille käyttäjätunnukset (vaikkapa lempinimillä tai nimikirjaimilla) ja antaa salasanat. Oppijan ei siis tarvitse kirjautu palveluun. Kidblogiin on saatavilla myös mobiilisovellus.

Socrative mahdollistaa luokkatilanteessa yhteistyön niin, että opettaja luo yhteistyötilan (kysymyksiä, äänestyksiä, monivalintoja) ja jakaa linkin ja avaimen, jolla oppijat pääsevät yhteistyötilaan joko tietokoneilla tai mobiililaitteilla (katso esittelyvideo).

Jussi Linkola oli löytänyt kätevän tlk.io-chatin, jota heti kokeiltiin. Sepä olikin kepeä. Hauskaa oli, että palvelu muodosti automaattisesti QR-koodin. Kokeilin kännykällä tietokoneen ruudulta koodin nappaamista ja pääsin saman tien mobiili-chattäilemään. Tlk.io ei toiminut ainakaan kokeiluhetkellä Samsung Galaxyllä, jolla Jarmo Lahti kokeili. Sitä vastoin hänen kokeensa läpäisi Harto Pönkän vinkkama Onlinr-chat, jolla voi tehdä vaikka omat pikamuistiinpanot.

Kalastelin tähän listaukseen apua Google+:ssa (ja sitä kautta Twitterissä). Samoin omalla FB-seinällä. FB-keskustelussa tuli mainittua vinkkinä, että atk-luokkatyöskentelyssä Google-dokumenttien ja EtherPadin tökkiessä F5:n painaminen (eli selaimen päivitys) auttaa usein. Kari Rajala vinkkasi myös jakamaan yhteistyöstämisen useampiin dokumentteihin. Atk-luokista yleensä bittivista lähtee ulos yhdestä ja samasta IP-osoitteesta, mikä aiheuttaa tuota yhmäilyä.





perjantaina, lokakuuta 14, 2011

Vastahangan vuori ja esteiden suo – miksi tvt on edelleen tulevaisuutta kouluissa?

Harto Pönkä pohdiskeli eilen blogissaan aihetta, jota itsekin olen miettinyt vuosikausia ja tänne blogiinkin kirjoittanut siksi. Kyse on teknologian opetus- ohjaus- ja oppimiskäytöstä. Miksi kouluissa erot kasvavat? Miksi joissakin kouluissa lasten ja nuorten saamat valmiudet eivät riitä jatko-opinnoissa ja työelämässä?

Arvopohdiskelua liidulla. Älykännyllä nettiin. Vanha teknologia toimii uuden kanssa.
Olen kuullut paljon hyviä perusteluita, mutta asia pohdituttaa edelleen. Oma suhteeni tieto- ja viestintätekniikkaan perustuu pitkälti maanviljelijätaustaani. Maanviljelijä joutuu alati tunnustamaan vallitsevat olosuhteet. Vaikka kuinka haluaisi, että asiat säilyvät sellaisina, kuin minä itse haluan, ne eivät säily. Hyvin harva enää kaskeaa tai raivaa suota kuokalla.

On totta, että kaikessa maailman kehityksessä ei ole todellista kehitystä ja oikeastaan edistys vie taakse päin (kuten teollinen maatalous). On totta, kuten moni opettaja miettii, että se nuoriso on jo muutenkin ihan liikaa koneilla. Mutta kun he eivät koneilla opi kriittistä ajattelua, medialukutaitoa, tiedonkäsittelytaitoja, yhteisöllisen oppimisen ja työskentelyn taitoja, ongelmanratkaisutaitoja... välttämättä (monet nimittäin oppivat).

Kommentoin Harton bloggausta:
Eräässä Opetushallituksen tilaisuudessa jokunen aika sitten lounastin suuressa suomalaisessa yrityksessä henkilöstöpuolella johtajana työskentelevän kanssa. Hän itse edusti iältään itseäni vanhempaa ikäluokkaa. Ja mikä hänen keskustelunavauksensa oli: "Ylioppilastutkinnossa pitäisi olla ryhmäkokeita ja netti käytössä." Ja samaa rataa muusta kouluoppimisen kuilusta tämän päivän työelämään. Siis ei tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan ja tulevaisuuden kouluihin.  
Kouluissa opitaan paljon oikeita asioita, mutta paljon jää oppimatta. Ops ei nytkään rajoita. Jos sen lukee huolella, se nimen omaa antaa paljon mahdollisuuksia toteuttaa sitä opetusta ja oppimista, joka antaa parhaat eväät nuorisollemme elämässä eteenpäin. 
Mutta kuten toteat, kun tiukka ohjaus puuttuu, asiat eivät etene. Itse olen tätä samaa miettinyt, sillä on päivän selvää, että nämä tekniset asiat eivät ole vaikeita. Ne oppii jopa lukutaidoton lapsi, joten ne oppii myös akateemisesti koulutettu opettaja. On kyse muusta kuin teknisistä kynnyksistä, mutta niihin vedotaan, vuodesta toiseen.
Tekniikka sulautuu meidän ihmisten toimintaan. Se yhdistää meitä ihmisiä. Se auttaa säästämään luontoa (vaikka se samalla myös tuhoaa). Voimme helposti tehdä paljon hyvää sekä yksilön että yhteisön oppimisen ja toimintakyvyn hyväksi teknologian avustuksella. Enkä tässä todellakaan julista mitään teknologiauskovaisuutta. Tämän päivän paras tekniikka vapauttaa meitä tämän päivän huonoimmasta tekniikasta. Koska minulla on hyvät nettiyhteydet ja vempaimet, yksityisautoilen radikaalisti vähemmän kuin ennen. Suurimman loven haluan lentomatkailuun. Se on tuhoisin tapa liikuttaa ihmisiä ja tavaroita. Silti emme hannaa näitä teknologioita vastaan. Miksi?

Vähälläkin voidaan tehdä paljon, kun keksitään yhdessä ja toimitaan yhteen. Kyse ei ole aina siitä, että pitäisi ensin olla suuret investoinnit ja valtavat resurssit. Kyse on miltei aina siitä, että meidän pitäisi tunnustaa tosiasiat ja sopeutua yhteisvoimin siihen, missä nyt olemme ja minne matkamme kulkee. Ihmiskunnalla on edessään suuria ongelmia. Miksi ihmeessä edelleen räpiköimme tätä totuutta vastaan? Meidän on kyettävä maailmanlaajuiseen ongelmanratkaisuun ja yhteistyöhön, jos haluamme, että tämä pallo hengittää. Emme me voi tätä työtä tehdä ilman tieto- ja viestintätekniikkaa.

Kuten Teemu Arina niin osuvasti kiteytti MindTrek-konferenssissa pari viikkoa sitten: Olemme tavoitelleet itsenäisyyttä ja itsellisyyttä (independence). Nyt olisi aika tavoitella keskinäistä riippuvuutta (interdependence). Tai kuten Kari A. Hintikan ja Tuija Aallon kanssa pohdimme: kohti vertaisaikaa.

Kyse on jatkossakin työstä ja toimeentulosta, mutta myös toinen toistemme ja Maan huolehtimisesta. Teknologian kestävä käyttö pitäisi liittää kouluissa muihin aktiivisen ja vastuullisen kansalaisuuden taitoihin. Tiedän, että tehtävä on hankala ja nykyisin kaikkea arvopohjaista ja eettistä varotaan, ettei loukata ketään. Varoessamme menetämme intomme, ilomme, ideamme, innovoimamme.

Omissa mietteissäni olen päätynyt siihen, että suuri syypää vastahangan vuoreen ja esteiden suohon on se, että koulussa opettaja tekee työtään yksin ja opiskelija opiskelee yksin. Yksin suuressa joukossa. Vertaisuus ja verkostot puuttuvat. Kaikilla on taakka selässään ja vielä kivireki päälle.

Se, mistä Harto puhui paljon, yhdessä tekemisen mullistus, ei ole laajassa mittakaavassa edelleenkään totta. Pelätään, varotaan, ei jakseta. Syy ei ole kenenkään yksittäisen opettajan vaan koko rakenteen. Siksi muutos on niin hidas ja vaikea. Suomessa toteutettiin peruskoulu, suuri rakenteellinen uudistus. Kyllä meillä on mahdollisuuksia tehdä jälleen jotain samaa, jos vain tahdomme. Rakenteita on uudistettava – Karthago on tuhottava.



keskiviikkona, syyskuuta 21, 2011

Autuus: Google-dokumentit ja hangout

No nyt se Google jymyjutun lykkäsi. Hangoutiin eli verkkovideojutteluun saa nyt avattua Google-dokumentin editoitavaksi. Meidän AVO-hankkeen toisistaan kaukana oleva tiimi kokoontui tänään työstämään Vinkkiverkon suurta kokoomaurakkaa. Kas näin työ eteni:

  1. Niina laittoi Yammeriin eli sisäiseen chattiin viestin, että nytpä olisi viikko-hangout. Olin unohtanut, hyppäsin mukaan.
  2. Hangout oli uudistunut mainitulla tavalla. Testasimme tositoimessa uutuutta. Työstimme lyhyessä hetkessä nelisiltään verkostoviestin, wikin navigoinnin, etusivun linkkilistan, toimintastrategian. Kaikki kirjattiin yhteiseen Google-dokumenttiin viikkopalaverien muistioon.
  3. Napsittiin kuin turistit kuvia uudesta työtilasta.
  4. Meillä oli koko ajan sekä hauskaa että älykästä. Äly tuli siitä, että yhdistimme osaamistamme. Kun Pauliina selitti ja viittelöi, mitä pitäisi saada wikiin aikaan, Niina oli jo taikonut homman toimimaan ja kaikki opimme taas uuden ominaisuuden wikistä. Hauskuus tuli siitä, että yhdessä tekeminen hyvin keskenään toimeen tulevien kesken nyt vaan on aina hauskaa. Välillä lörpötellään sivuasioita ja sitten taas loikataan pääasioihin.

torstaina, syyskuuta 08, 2011

Tulkkausta koulupäättäjille opetusteknologiasta

Valmistaudun huomiseen etälukiopäivään. Samalla sivusilmällä seurailin Tieto- ja viestintetekniikan opetuskäytön FB-ryhmässä käytyä keskustelua siitä, miten kässän luokkaan saisi dokumenttikameran ja tykin – asiaa kun pitää perustella päättäjille.

Koulun arki näyttää budjettien takaa ja omiin koulumuistoihin linkitettynä kovin erilaiselta verrattuna siihen, miltä se näyttää pulpettien keskellä. Edellä mainittu keskustelu palautti elävästi mieleen sen, miten Kotkan aikuislukiossa saimme taivuttaa rautalankaa ATK-tuen suuntaan perustellessamme sitä, miksi haluamme RealPlayerin ja Skypen koneillemme ja miksi Hotmail-sähköpostien pitäisi tulla läpi spämmisuodatuksesta ja muuta vastaavaa. Tätä neuvottelua varten tein aloitteen koulussamme, että laaditaan oma erillinen strategia etäopettamiseen, mahdollisimman selkeä ja helppo lukea.

Koulumaailmaa tuntevat tietävät, että tuolloin lukion opetussuunnitelmat uudistuivat ja opetussuunnitelman oheen tuli liittää koulun oma tieto- ja viestintätekniikan strategia. Tvt-strategian sisältö ei kuitenkaan riittänyt etäopetuksen kuvaamiseen.

Nytpä kaivoinkin koneeni mainiosta naftaliinista tuon 6,5 vuotta vanhan paperin ja puhelimitse vielä varmistin rehtori Erja Hämäläiseltä, että saan julkaista avoimeen verkkoon tuon strategian – sehän on toki julkinen asiakirja. Luvan sai ja tässäpä tuo vanha tuotos, jossa näyttää olevan joitakin edelleen ajankohtaisia asioita, kuten lempilapsi ilmiöpohjainen oppiminen, hihhii.

Etäopetuksen strategia

sunnuntaina, elokuuta 21, 2011

Sosiaalisen median lukiokurssi

Kolmas kierros käynnistyy sosiaalisen median lukiokurssilla. Kahtena vuonna olemme vetäneet kurssia turkulaisten ja hämeenlinnalaisten kanssa niin, että olen vieraillut luennoimassa etäteitse ja rakennellut kurssiaineistot wikiin sekä osallistunut etätyöskentelyyn Ningissä.


Nyt on mukava tilaisuus käydä maanantaiaamuisin kaksoistunnilla naamakkain Karhulan lukiossa. Emme ottaneet tällä kertaa käyttöön muuta kuin blogit verkkotyöskentelyyn. Kirjoitan omaa kurssiblogiani, seuraan opiskelijoitten blogeja, kommentoin niitä, nostan esiin aiheita, kirjoitan juttuja omaan blogiini, vien keskusteluja muille verkkofoorumeille (kuten nyt tähän) ja houkuttelen kiinnostuneita mukaan. On vain eduksi, jos joku näkee niin paljon vaivaa, että kuikkii kurssiamme ja varsinkin, jos vielä vinkaisee sekaan jotain.

Sen verran on jo kuulunut kommentteja muutamista suunnista, että samanlaisia kursseja on vireillä monessa paikassa. Olisi kiva saada linkkejä tai ainakin tietoa, jos joku hyödyntää tätä meidän aineistoamme. Se on tehty leviämään ja jaettavaksi. Muuntelut sallittuja. Lukiokurssin idut ja ensiversot tuotti AVO-hanke, joka edistää avoimia oppimisresursseja ja -verkostoja.

Noista tekijänoikeuksista kun on kovasti nyt taas pulistu, niin... Mielelläni itse teen avointa oppisisältöä wikiin, jossa sitä voi muokata ja täydentää ja sisällön saa julki heti. Ensinnäkin oppimateriaalia tekemällä ei Suomessa juuri rikastu. Minusta tämä keskinäinen jakaminen on paljon rikastuttavampaa. Yritin kovasti tarjota painotuotteeksi sähköiseen muotoon monta vuotta sitten laatimaani aineistoa verkko-opiskelun taidoista. Se on edelleen linkkejä lukuun ottamatta ihan pätevä tuotos – toki pientä editointia vaatisi kauttaaltaan. Mutta ei se printtipuolella kustannuskynnystä ylitä. Olisi kiva linkittää kyseiseen aineistoon, mutta se on salasanojen ja lisenssien takana. En voi edes näyttää sitä kenellekään, koska se on varmassa jemmassa kuin bunkkerissa. Kohta en pääse edes itsekään siihen käsiksi.

perjantaina, elokuuta 12, 2011

Facebook harjoittaa taas omin luvin avointa yhteiskuntaa

Tällä kertaa harjoitus koski kavereiden puhelinnumerojen jakamista kavereille. Tavoitteeksi esiteltiin se, että näin FB pystyy paremmin kohdentamaan kaverisuositukset. Voi jee, miten meitä vedätetään. Sitten jaetaankin seuraavaksi privaviestejä, eikö vain. Perusteena parempi mainosten kohdentamien juuri sinulle, todellinen minäsihän paljastuu siellä aitojen takana, mitäs sitä peittelet.

Näin tämä homma siis menee tällä kertaa: eilen uutinen tietoturvayhtiö Sophosin blogissa, Digi Today uutisoi, Tietoviikko uutisoi ja ihmiset ryhtyivät jakamaan linkkivinkkiä eri kanavilla.

Jos haluat, että Facebook ei jakele kaikille kontakteillesi puhelinnumeroasi, mene Käyttäjätili ja valitse Muokkaa kavereita, sieltä Yhteystiedot.


Olen poistanut kuvasta FB-kavereitteni puhelinnumerot, kaikkien numerot olivat näkyvissä. Sivun oikeassa yläkulmassa lukee:
"Puhelinluettelon yhteystiedot Facebook Puhelinluettelo näyttää sekä puhelimestasi tuodut yhteystiedot että Facebook-kaverisi. Jos haluat poistaa puhelimesi yhteystiedot Facebookista, sinun pitää poistaa ensiksi ominaisuus käytöstä puhelimestasi ja sitten vierailla tällä sivulla." 
Kun siirtyy mainitulle sivulle, siellä lukee:

"Tuodut yhteystiedot näytetään kohdassa Kutsut ja tuodut yhteystiedot -sivu ja synkronoidut matkapuhelinyhteystiedot näytetään kohdassa Facebookin puhelinmuistio. Yhteystietoja voidaan käyttää sinulle ja kavereillesi lähetettävien kaveriehdotusten laadun parantamiseen.
Jos poistat tuodut ja synkronoidut yhteystiedot: Kaveriehdotusten merkitys voi vähetä sinulle ja kavereillesi. Puhelinmuistiossasi ei ole enää synkronoituja yhteystietoja, mutta siinä näytetään edelleen niiden kaverien yhteystiedot, jotka ovat liittäneet sen profiiliinsa.
Huom.: varmista ennen Poista-painikkeen klikkaamista, että synkronointi on poistettu käytöstä. Tee tämä avaamalla Facebook-sovellus iPhonessa, klikkaamalla päävalikon Kaverit-kuvaketta ja klikkaamalla oikean yläkulman Synkronoi-painiketta." (Kursivointi ja lihavointi minun tekemä.)
En ollut itse synkronoinut puhelimeen kavereiden kontaktitietoja, joten rohkenin klikata Poista. Vielä yksi ilmoitus:
"Pyyntönne on käsittelyssä ja saatte tiedon sen valmistuttua. Osoitelistanne koosta riippuen käsittely saattaa kestää muutamia minuutteja. Kiitos kärsivällisyydestä!"

tiistaina, elokuuta 09, 2011

Kuinka SlideShare-esitys upotetaan Wikispaces-wikiin

Kollega kysyi otsikon asiaa ja tässä vastaus. Wikispaces-wikiin on helppo upottaa sisältöjä muista sisällön jakamisen palveluista, mutta ensikertaa saattaa mennä pitkään ihmetellessä, että minne ihmeeseen se koodi lykätään.

Vastaavalla tavalla onnistuu myös videoitten upottaminen. YouTuben koodi on muuttunut eikä toimi Other HTML -ikkunaan upotettuna. Videota upotettaessa kannattaakin Wikispacen Widgetissä klikata kohtaa Video (vasen yläkulma) ja seurata ohjeita. Muuten yleensä aina voi käyttää Other HTML -ikkunaa koodien upottamiseen. Olen koonnut ja tehnyt Wikispaces-ohjeita, osa vähän vanhoja, tuoreempia tulossa syksyn mittaan.

Päivitä Flash... siis mikä-mitä-hä?

Eräät selainominaisuudet vaativat plugeja, jotka ovat ihan eri juttu kuin bugit, paha sentään, jos kyseessä on buginen plugi. Bugi on siis virhe koodissa. Plugi on lisäpalikka sovellusohjelmaa eli plug-in. Flash Player on eräs edelleenkin hankala liitännäisohjelma. Vaikka suuri osa ohjelmista päivittää automaattisesti itse itseään, niin tämä ei päde kaikkeen. Flash Player vaatii joillakin käyttöjärjestelmillä (joita ovat mm. Windows, OS X ja Linux) ja joillakin selaimilla (joita ovat mm. Explorer, Firefox, Chrome, Opera) käsipelillä tehdyn päivityksen.

Jänskän hommasta tekee se, että samalla käyttöjärjestelmällä eri selaimilla päivitys on joko automaattinen tai käsipelillä tehtävä. Macillä näemmä Chrome sisältää automaattisen päivityksen Flashin tuoreimpaan beta-versioon, kun taas saman koneen tuore Firefox-beta vaatii käsin tehdyn päivityksen. Että ota tuosta nyssit selvää. Kaikki, jotka käyttävät Adoben Connectia, tarkistakaahan Flashinne tila.

Mac & Chrome

Sama Mac & Firefox 6 beta

lauantaina, elokuuta 06, 2011

Silloin ennen vanhaa...

Meiän miä.
Aamulla virtaili FB:ssä taas tuttu menneitä hurjia aikoja muisteleva hupailuviesti:
"Jos olet kasvanut kotiruoalla, olet joutunut nousemaan vaihtaaksesi TV-kanavaa, pyöräillyt kouluun ilman kypärää, joutunut kelaaman kasettia lyijykynällä, joutunut menemään naapuriin sen sijaan, että olet soittanut kännykkään ottaaksesi selvää oliko kaveri kotona, ja kaupat olivat kiinni aina sunnuntaisin, laita tämä seinällesi, koska sinä olet selvinnyt!"
Mieleen tupsahti heti muutamia muitakin arjesta kadonneita asioita, joista on hauskaa kertoilla jälkipolville ja samalla laskeskella, miten kuuluu itse jo siihen ennen-vanhaa-koulukuntaan, josta itse pienenä tykkäsin ja joiden maailma tuntui olevan kaukana kaukana. Korvat hörössä kuuntelusta jäi tarinointirakkaus ja innostus puhuttuun kieleen.

Nykyäänhän ihmiset, isovanhemmatkaan, eivät välttämättä kertoile menneistä ajoista. Halpa huvi. Mutta vaatii myös tiettyä asennetta puolin ja toisin. Lapsuuteni kertojataiturit eivät vähätelleet nykyisyyttä ja kullanneet menneisyyttä vaan ihmettelivät maailman menoa ja loivat nykyisyyteen aikajatkumoa taaksepäin.

Nyt ymmärrän oman tulevaisuuskiinnostukseni virinneen noista lapsena kuulluista tarinoista, sillä mennyt loihtii sisäisen mielikuvituksen silmiin myös näkymiä tulevaan. Tulevaisuus on yhdellä tavalla heijastusta menneisyydestä. Vilkas mielikuvitus luo pienillä vihjeillä kaikenlaista.

Lapsenlapsi (vajaa viisvee) on monien naperoitten tavoin loputtoman kiinnostunut dinosauruksista. Luimme kesän kuluessa pari dinosauruskirjaa ja kävimme Heurekassa ihmettelemässä dinonäyttelyä. Dinosaurusten aika ruokkii lapsen mielikuvitusta. Jossain kaukana menneisyydessä. Aika saa menneisyystarinoitten kautta ulottuvuuksia. Taaperon nykyisyys muuttuu mielikuviksi menneestä, olevasta ja tulevasta.

Radiossa soi Entisten nuorten sävellahja, kun aloittelin tätä kirjoittelemaan. Ensin vastasin lapsenlapsen sähköpostiin (ei ihan vielä osaa lukea, mutta kirjoittaa, sähköinen viestintä motivoi ja innostaa lapsia kirjoittamaan). Ajat muuttuvat ja viestintäkulttuurit. Ihmiset pitävät yhteyttä toisiinsa. Nostalgialla on sijansa, mutta pitäisikö menneeseen pitäytyä vain siksi, että se oli silloin ennen vanhaa ainoa oikea ja todellinen?

Jos maailmaa tarkastelee jurakauden perspektiivissä, on ihan sama, miten me pienet ihmiset keskenämme viestittelemme. Tärkeintä on yhteyksien luominen, toistemme ymmärtäminen, kyky ilmaista ja kyky kuulla, eläytyä, ymmärtää.

keskiviikkona, elokuuta 03, 2011

Kannusta kaveri päivässä

Ihastelin Linda Saukko-Raudan, Nina Rantapuun, Aarne Hagmanin ja Eero Nukarin jakamia sisältöjä ja tuumiskelin G+:n viestivirtaan:
Miten avointa lisenssoitua sisältöä verkkoon tuottava (esim. opettaja) pääsisi nolotuskynnyksen yli? Monilla olisi mistä jakaa. Esteenä ei ole enää muu kuin se, että mokaaminen pelottaa.
Oma kokemukseni on, että paljon auttaa se, kun ajattelee, miten paljon netissä on tavaraa ja miten harva yleensä edes löytää mun juttujani. Toinen on ajatus siitä, että vain tekemällä oppii ja palautelinkki joka paikkaan, jotta joku avulias voi auttaa korjaamaan virheeni. En ole ainut erehtyväinen ihminen.
Toinen kokemukseni on keskinäisen kannustamisen lisääminen. Hyvää palautetta, kiitosta ja rohkaisua kaipaa lapsen lisäksi myös aikuinen.

Pienillä sanoilla voi saada paljon aikaan oikein ajoitettuna: joko tappaa innostuksen tai asentaa siivet selkään.
Aarne Hagman pohdiskeli Vinkkiverkossa tuota noloksi tuntemista. Kannustetaan toisiamme ja otetaan itsemme vähemmän vakavasti. Tuloksena on yhteinen keko, josta jokainen hyötyy enemmän kuin yksin tuhertamisesta.

maanantaina, elokuuta 01, 2011

Hengailtiin naamakkain etätyökavereitten kanssa

Elokuun ensimmäinen aamu alkoi kuin tuoreilla koululaisilla, uusi aapinen käpälissä, vaikka vielähän oikeilla koululaisilla on lomaa. Tunnelma vain muistutti. Tapasimme lomilta keräytyvän työporukan kanssa Google+:n hangoutissa eli juttelimme kasvotusten netin kautta.

Yhteys kulki Hämeenlinnan, Miehikkälän, Jyväskylän ja Lempäälän välillä – kaikki viisi noviiseja. Pieniä ensikertalaistyhmyyksiä sattui itselleni; olisi saatu vielä Kaarina ja Tamperekin mukaan, mutta mokasin. Tekemällä oppii ja jakelen tässä pari mokaa muille vinkiksi.

Hangoutin ohella työstimme yhteistä muistiota.
Teknisesti viiden hengen videoyhteys toimi yllättävän hyvin. Ääni oli erityinen ilon aihe, sillä monissa verkkovideojärjestelmissä ensimmäinen vartti kuluu äänen säätämiseen. Mukaan liittyjät pompsahtivat näkyville pienen äänimerkin säestyksellä. Suuri kuva seurasi äänessä olijaa kohtuullisen nopeasti. Vähän oli pientä häiriötä, pari lyhyttä langalta tipahtamista, mutta muutoin tunnin yhteinen työskentelytovi sujui mukavasti.

Miksi hangout? Siksi, että halusimme hankkia käyttökokemusta, testimielellä. Tavoitteemme on pitää joka maanantai linja auki piipahteluille. Videoyhteys tuo elävyyttä. Kirjoitamme yhteistyöhetken muistion jaettuun dokumenttiin. Tunti on sopiva aika. Pieni agenda on hyvä olla. Mietin, että vetovuoroa olisi myös hyvä kierrättää. Jonkun on hyvä johdatella, vaikka jutellen rönsyily antaa tilaa harharetkille ja ideoinnille.

Miten siis teknisesti? Joku käynnistää hangoutin ja kutsuu piirin tai ihmiset. Hangoutin voi käynnistää myös Goolen chatistä tai lähettämällä käynnistämisessä saamansa linkin ihmisille. Hangoutilla ei ole isäntää, joten aloittaja voi poistua kesken kaiken. Kutsuttuja voi olla enintään 25 ja yhteen hangoutiin mahtuu kerralla 10.

Osallistujilla pitää olla G+-tili. Tässäpä sitten itse tumpeloin. Ohjeetkin tuli luettua vasta ensikäytön jälkeen, toinen moka, mutta kukas niitä ohjeitä muka lukee. Kutsuin oman Työkaverit-piirin. Piirissä oli ihmisiä, joita olin lisäillyt nimellä ja osa lisätyistä ei ollut Google-käyttäjätilejä ja ihmiset olivat luoneet G+-profiilinsa eri osoitteella. Huomasin myös jälkikäteen, että Työkaverit-piirissä oli useamman työyhteisön jäseniä, erittelinkin jälkeen päin projektikohtaisesti.

Hangoutin lämpiö.
Kun hangoutin avaa, saapuu lämpiöksi nimitettyyn verkkotilaan. Jos ei ole Google video-chattiä aiemmin käyttänyt, saa opastusta lisäosan asentamiseen. Palvelu tukee tuoreehkoja selainversioita ja vain Chromea, Firefoxia ja Exploreria. Linux-käyttöjärjestelmää ei tueta.

Rupattelun aikana voi mykistää oman äänen tai videon. Chattäily on mahdollista. Headsetin tai nappiluurien käyttöä suositellaan. Erikoisuus, jolla on varmasti käyttöä, on mahdollisuus katsoa yhdessä YouTube-videoita.

Googlen omat selkeät ohjeet kannattaa vilkaista. Teknisiä tietojakin löytyy. >> Googlen hangout-ohje.

torstaina, heinäkuuta 28, 2011

Survival kit: Google+

Pääsin työmaille tovereita varhemmin: kas keltanokille nopeammat vihreät niityt. Sivusilmällä tuli muutenkin silmäiltyä kesän mielenkiintoisinta some-uutukaista, Google+:aa. Mitä sitten lomalta palaajan olisi hyvä ensi hätiin uutukaisesta ymmärtää? Hyviä opasteita on jo monta, listaan muutamia tämän kirjoituksen loppuun.

Sähköpostiin on saattanut tulla kutsuja, kun ihmiset ovat lisäilleet Google+ eli lyhyesti G+ -piireihin sinut. G+:ssa ei ole ryhmiä (ainakaan vielä), ei kanavia (ainakaan vielä), eikä sinne voi vielä liittyä ilman kutsua (kiitos tämän kohdan korjauksesta Sun äitis). Meneillään on ennakkotestausvaihe, ei vielä edes kuuluisa beta. G+ toimii kuin kirkastettu Facebookin ja Twitterin sekasikiö.



G+:aa voi hyvin käyttää sähköpostin vähentäjänä ja sähköpostimuistutuksiakin voi rastitella asetuksista pois, jos muuten käyttää selaimella Googlen palveluita tai asentaa lisäosia (jotka siis vielä toimivat välillä ja välillä eivät).

Kontakteja voi seurata ilman, että kontakti hyväksyy seuraamisen, siis kuten Twitterissä. Piireillä voi halutessaan luokitella ihmisiä ja tämä luokittelu auttaa sekä omaan julkaisemiseen (julkaisu vain rajatulle piirille) että seuraamiseen. Huomata sopii, että rajatulle piirille julkaistun voi toinen julkaista edelleen, ellei erikseen ole julkaisusta napauttanut päälle viestikentän oikean laidan minimaalisen pienen pudotusvalikkonuolen takaa edelleen julkaisemisen estoa päälle.

G+ on parhaimmillaan avoimena areenana ja piireillä tuntuisi olevan järkevämpää seuloa sisään tulevaa viestivirtaa kuin ulos lähtevää.  Makuasia, itse koen näin.

Selainlaajennoksia Chromelle on jo jonkin verran ja mobiiliversiot Androidille (kehuttu) sekä iPhonelle (kelpo). Toiminnoissa vielä epävakautta.

Samaan syssyyn ovat uudistuneet käyttöliittymät monissa Googlen palveluissa ja aika monissa toimii jo kapea musta yläbanneri, jossa muutaman pikselin punainen yläviiva näyttää, missä palvelussa ollaan ja oikeassa laidassa on pikkuinen ruutu, joka ilmaisee G+:n tuoreet tapahtumat. Selkeästi suunta on Googlen palveluiden keskinäistä integrointia kohti. Esimerkiksi G-Talk eli chat toimii mainiosti G+:ssa.

Isohkoja uudistuksia on jo tullut ja tulossa kuvien (ja videoitten) julkaisuun. Googlen kuvapalvelu Picasa pelittää jo nyt notkeasti G+:ssa ja odotettavissa on edistysaskeleita (tuore monipuolinen valokuvaamisen ammattilaisen bloggaus aiheesta).

Google hankki jo 2007 Marratechin videokonferenssipalvelun ja siitä lähtien on odoteltu, että milloin ja mitä. Google Talkiin videoyhteys tuli, oliko pari vuotta aikaa. Mutta nyt G+ tarjoaa herkkua, Hangoutin. Käyttäjä voi avata oman videokameransa ja kaverit voivat hengailla mukaan rupattelemaan. Tyyliin kahvipöytäjutustelua tai kuten vekkulisti in english nykyään ilmaistaan 'watercooler conversation'.

Jaikun (jonka Google osti 2007) jälkiä näkyy ainakin iPhonen G+-sovelluksessa, jossa on muutamista somepalveluista, kuten Brightkite, tuttu ominaisuus eli maantieteellisesti läheltä laitettujen viestien näyttäminen. Meillä näkyy kiintoisasti Leningrad Oblast lähialueviestivirtana ja kylläpä rajan takana ja tällä puolenkin, Haminan Lepikönrannassa, näkyypi kyrillinen stream.

G+n koekäyttöaika ajoittui lomakaudelle eikä asiaa hehkutettu Waven tyyliin isosti. Omaan some-elooni ei ole osunut vastaavaa kokemusta. Ihmiset kontaktoivat tutuntuttuja, G+ tukee laajennetuilla piireillään tätä yhden askeleen päässä olevien potentiaalisten tavoittamista. Edellisiä yritelmiä selvästi paremmin G+ tukee ihmisten luontaista tuttavustumista ja kuulolla oloa, satunnaistia kohtaamisia ja kaveeraamisia.

Työkäyttö tuntuu soljuvan notkeasti, vaikka harmi kyllä, vielä ei ole tagejä eli viestien sisällön määrittelyä, käytössä. Paljon ominaisuuksia on varmasti vielä tulollaan, mutta tällaisenaan G+ on todella lupaava. Ja toki, ilman pärjää, mutta itse toivon hartaasti, että G+ on moniaistisesti ja tiedonkäsittelyä tukien renki työhommiin ja ohessa maitolaituri kepeään keksimiseen ja hengailuun.

Hyviä pikajohdatuksia suomeksi, näillä vähintään pääsee hyvään alkuun ja G+:ssa saa kysellä, kaverit jeesivät eteenpäin:

>> Googlen omat ohjeet
>> Tarmo Toikkanen: 10 vinkkiä Google+:n käyttöön
>> Harto Pönkä: Google+ panee käyttäjät taggaamaan toisiaan piireihin
>> Tuija Aalto: Näin saat hangoutista enemmän irti
>> Tuija Aalto: Ei kiirettä Google Plussan käyttöönotolla
>> Janne Junttila: Google+ ei ole Facebook
>> Kit Seeborg: 6 slideshows to get you started with Google+
>> Jaana Nyström: Päivittyvä starttiopas Google+ -käyttäjille
>> Outi Lammi: Google+, ensivaikutelmia

>> Diigo-linkkikokoelmani
>> Diigo-linkit kaikilta



tiistaina, heinäkuuta 26, 2011

Share&Learn, osa 1: Tiedonhankinta oppimisen perusasia

Perinteiset tiedonhankintamenetelmät toimivat edelleen: toiset ihmiset, kirjat, lehdet, koulut, kurssit ja niin edelleen. Tiedonhankinta osana oppimista ei ehkä ole saanut riittävästi huomiota. Tiedonhankinta on muuttunut digitaalisen, verkottuneen ja sosiaalisen median aikakaudella. Opettelemmeko sitä kunnolla? kiinnitämmekö huomiota käteviin menetelmiin? Mediakriittisyys ei ole ainut asia, johon tiedonhaussa ja sen opettamisessa tulisi kiinnittää huomiota.

On paljon aloja, joissa ajankohtaisin ja havainnollisin aineisto löytyy netistä. En halua vähätellä kirjojen ja artikkeleiden arvoa. Rakastan kirjoja ja sormeni syyhyävät niiden kimppuun. Nykymaailmassa tarvittavan tiedon määrä on suuri eikä nopeasti vanhenevaa tietoa kannata painaa ja vaikka sitä painetaankin, on syytä kysyä, kannattaako painotuotteita ostaa ja säilyttää kotona, varsinkaan kun painotuotteista ei pysty hakemaan tarvitsemaansa tietoa nopeilla hakutoiminnoilla. Kirjastot pystyvät hankkimaan vain pienen osan tarjonnasta. Kaukolainat ovat hitaita ja kalliita (jos eivät asiakkaalle niin järjestelmälle).

Osuva ja tilanteessa tarjolla oleva lisäinformaatio rikastaa oppimista. Muistijälki on rikkaampi, jos opittavan asian ollessa mielessä, etsitään lisätietoa. Oppiminen virittää aiempaa muistitietoa. On eri asia, jos lisätieto tulee päivän tai viikon kuluttua. Muistijälkeen saattaa olla jo syntynyt vääristymää, kytkennät vanhojen tietojen kesken voivat olla heikkoja.

Yksi tiedonhaun arvokas ulottuvuus on siis nopeus.

Toinen arvokas ulottuvuus, vielä tärkeämpi, on oikeellisuus.

Miten hakea oikeaa tietoa, jos ei tiedä asiasta riittävästi entuudestaan? Sosiaalinen media tuottaa ulkoa katsoen informaatiovyöryn, mutta itse asiassa syvemmällä tapahtuu paljon informaation luokittelua, arviointia, jakelua ja muuta järjestämistä. Myös nykyiset hakukoneet auttavat tiedonhaun osuvuudessa.

Hakutoimintoja voi tehostaa pienillä keinoilla. Esimerkiksi Googlessa on mahdollisuus käyttää tarkennettua hakua. Haun hienosäätöjä ovat muun muassa + ja - merkit, lainausmerkit, tähti, site: -haku yms.

Pikkutietoa, josta muutamat opiskelijani olivat ylen tyytyväisiä: Googlen hakukenttää voi käyttää taskulasakimen tapaan, merkkeinä - + * /. Lisää pikkuvinkkejä Googlen hakukentän lisäominaisuuksista. Lisäoppia  interaktiivisesta Google Guide -oppaasta. Hakutaitoja voi testailla Google Quiz -sivulla.

Hyvä olisi, jos Googlella olisi tiedonhaussa kilpailijoita ja toisaalta palvelun kohtuullisen stabiili tila on monille helpotus. Verkkopalveluiden kilpailusta seuraa jatkuvia muutoksia, jotka rasittavat monia ihmisiä.

Toki hakupalveluita löytyy pilvin pimein. Itse olen tallettanut kirjanmerkkeihin muutamia. Kuvahaut ovat mielenkiintoisia. Kasvojentunnistus osoittaa koneellisen kuvahaun nerokkuuden. Itse kävin loman aikana muutamassa tunnissa omalta koneeltani läpi yli 20 000 kasvokuvaa ja nimesin sukulaiset ja ystävät. Apuna oli Picasan sovellus ja sen kasvotunnistus, joka oppii työn edetessä. Luokitelluista kuvista saa Picasalla myös hauskoja kollaaseja. Laitoin yhteen kaikki omat naamakuvani (1468) ja äidin naamakuvat (126). Vaikka olemme monissa kuvissa kovin saman näköisiä, kollaasi paljasti eron kasvojen muodossa.

Eräs tiedonhaun merkittävä piirre onkin ajankäyttö ja ihmisen työtaakan vähentäminen.

Kuvahaun kehittyminen on yksi esimerkki siitä, miten hakutoiminto muuttuu sulavaksi kumppaniksi ihmiselle. En olisi voinut kuvitella järjestäväni 20 000 valokuvaa ilman koneellista apua muutamassa tunnissa.


Tämä kirjoitussarja toimii oppisisältönä AVO- hankkeen koulutuksissa. Sarja perustuu Erik Qualmanin Socialnomics-kirjan ja Jane Hartin Share&Learn-kurssiaineiston virittämiin ajatuksiin
Share&Learn | Groups | 30 ways to use social media to work and learn smarter (Summer Group) | Courseware

lauantaina, heinäkuuta 16, 2011

Profiilikuva nettipalveluissa

Viime aikoina nettifoorumeilla on vilahdellut toiveita, että ihmiset pitäisivät kaikkialla samaa profiilikuvaa eivätkä vaihtelisi sitä. Ymmärrän toiveen ensisijaisesti tiedonkäsittelyä rasittavan informaatiotulvan keventämisenä. Varsinkin tuoreilla somemaisemissa seikkaileville visuaalinen informaatiohyöky on suuri ja tätä hyökyä mielisi vähentää.


Profiilikuvalla nettiympäristöissä on kaksi isompaa funktiota: 

a) Ensiksi se on osa henkilön identiteettiä, antaa informaatiota, äänen (itse tavallaan kuulen kuvan puhuvan, vaikka kyse on kuvasta ja tekstistä) ja kuva heijastaa persoonaa, niin pikkuinen kuin se onkin, sillä voi kertoa itsestään yllättävän paljon. Tämä profiilikuvan piirre on erityisen tärkeä henkilölle itselleen.

b) Toiseksi se tukee havainnointia ja muistia eli ihmisen tiedonkäsittelyä. Ihminen pystyy muistillaan liittämään yhteen erilaisia symboleja, merkkejä, kuten nimiä, lempinimiä, kuvia. Biologisesti meidät ihmiset on evoluution kuluessa ohjelmoitu tunnistamaan erityisesti kasvoja, mistä syystä kasvokuva on helpompi muistaa ja tunnistaa. Tämä profiilikuvan tiedonkäsittelyä tukeva piirre on erityisen tärkeä henkilön seuraajille.

Yhteenvetona voisi sanoa, että jos käytät kasvokuvaa profiilikuvana, vaihtaminen ei ole kovin iso tiedonkäsittelyn ongelma seuraajille. Jos taas käytät jotain ei-kasvokuvaa, seuraajille tulee hitusen enemmän jumppaa muistamisen kanssa, mutta ei sekään mitenkään ongelma ole.


Ihminen ei välttämättä edusta kaikissa nettiympäristöissä samoja persoonallisuutensa puolia eikä liity samalla tavoin sosiaalisiin piireihin. Henkilökohtaisen identiteetin ja persoonan ilmaisemisen kannalta vaatimus kaikkialla ja aina samana pysyvästä profiilikuvasta rajoittaa henkilökohtaista ilmaisua ja muuttumista. Voisi verrata siihen, että työpaikalla pyydettäisiin jokaista tulemaan samoilla vaatteilla töihin, kuin ensimmäisenä työpäivänään (ei nyt sentään koulupuku-tyyppinen vaatimus).

Yksi erityispiirre nettiin liittyen on silmäilevä seulonta suuresta profiilikuvavirrasta. Tällöin sama hyvin erottuva kuva helpottaa löytämistä. Tässä suhteessa eräs nerokkaimpia profiilikuvia on Tero Toivasella, sen huomaa nopeasti, vaikka ruutu olisi täynnä pikkiriikkisiä profiilikuvia.




perjantaina, heinäkuuta 15, 2011

Plussan puolella Google

Tälle kesäkaudelle sijoittui useita Googlen palveluiden uudistuksia ja kokonaan uuden testivaihe.

Gmailin perusleiska vaihtuu kevyeen ja vähäeleiseen. Sama ulkoasu-uudistus on raikastanut myös Blogger-palvelua. Tekstieditori muistuttaa Google-dokumenttia. Hallintasivun ilmekin on niin uusi, että ensin hieraisee silmiä.
Gmailissa voi nyt valita viestinäkymän useista vaihtoehdoista.
Gmailin paras uudistus on viestien perusnäkymän valikoima. Jo aiemmin tuli mahdollisuus seuloa tärkeät viestit (ja Gmail automaattisesti auttaa perusseulonnassa) ja halutessaan valita perusnäkymään tärkeät viestit. Nyt käyttäjä voi valita halutessaan myös perusnäkymän näyttämään ensimmäisinä lukematta olevat viestit tai merkityt viestit.

Gmailin käyttäjältä saattaa helposti jäädä huomaamatta myös kätevä pikku palvelu, joka oli aiemmin erillissovellus Remember the Milk. Nyt se on vakiona ja nimeltään Tasks/Työlistat eli perinteinen to-do-lista. Sähköpostin voi esimerkiksi suoraan merkitä tehtäviin. Työlistoja voi luoda tarpeen mukaan ja jokaisen tehtävän voi myös sijoittaa Google-kalenteriin. Työlistan voi lisätä iGoogleen. Se toimii myös mobiililaitteissa. Ks. lisää Googlen omalta ohjesivulta.

Jänskin somepiirejä pyörittänyt uutuus on moneskohan yritys Googlelta houkutella someilua omaan palveluunsa, viides vähintään: Groups, Orkut, Buzz, Wave. Nyt testikäyttöön avattu Google+ näyttää todella lupaavalta. Ensimmäistä kertaa palvelu on jo testivaiheessa integroitu kelvollisesti Gmailiin, Google-kalenteriin, dokumentteihin ja Picasaan (tulollaan on myös uusi kuvavirtapalvelu Photovine) ja integrointi on parantumassa jo ensi viikolla.


G+ yhdistää Facebookin, Twitterin ja sosiaalisten kirjanmerkkien ominaisuuksia. Listojen ja ryhmien tapaan G+:ssa luodaan piirejä. Saman tuttavan voi liittää useisiin piireihin. Omia viestejä voi julkaista kokonaan julkisesti, piireissä tai yksittäiselle kontaktilleen. Mitään valtiosalaisuuksia ei toki kannata vuodattaa, sillä viestejä voidaan jakaa piiristä toiseen.

G+ ei vaadi seuraamiseen Facebookin tapaan molemminpuolista hyväksyntää. G+:ssa on myös mahdollista seurata henkilöiden lisäksi tiettyä aihepiiriä (Sparks). Aihepiirin voi kiinnittää omaan perusnäkymään. Piirien ja aihepiirien selailu on jo nyt varsin kätevää eli tiettyjä nettiselailun ominaisuuksia on mukana palvelussa.

Arkikäyttö ratkaisee, miten G+ menestyy. Verkottuminen tuntuu olevan nopeaa ja tihentävää. Keskenään tuttavantuttavien kautta löytyvillä on kaikkia aiempia kokemiani palveluita matalampi kynnys lisäillä kontakteja. Itse arvelen, että syksyn tullen työkäyttöpiirit vilkastuvat. Se, mistä palveluista G+-aktiviteetti on pois, jää nähtäväksi. Keskustelua on käyty G+ versus Facebook ja arveltu, ettei G+:lla ole mahdollisuuksia lyödä FB laudalta ja että sillä on mahdollisuuksia ja ettei ole tarvetta keskustella koko asiasta.

Miten sinne G+:aan pääsee? Siten, että joku piireissä oleva kaveri lisää sinut omiin piireihinsä. Lisää aiheesta Diigo-linkkikokoelmastani (ja toki googlaamalla G+ / Google+ tolkuton määrä tavaraa). Toikkasen Tarmon 10 aloitusvinkkiä suositeltavia.

maanantaina, kesäkuuta 20, 2011

Poimintoja hallitusohjelman koulutuspoliittisesta osasta

Innostuin ensi kertaa eläissäni lukemaan hallitusohjelmaa. Kiinnostukseni kohteena oli, mitä koulutukseen liittyvistä asioista sanotaan. Rapoilin lukemiseni Facebookiin. Ai miksi sinne, Facebookhan on kuoleva taidemuoto... noo, sattui olemaan sopivasti auki ja nykyisin siellä ihmiset kommentoivat ahkerammin kuin esimerkiksi Qaikussa tai Twitterissä.

Olisi ihan kivaa kuulla muiden lukupoimintoja. Yleisvaikutelma oli ihan hyvä. Joissakin kohdin oli vain tavoitteita, pääsääntöisesti kuitenkin päätöksiä, jotka toteutetaan.

Hallituksen neuvottelutulos 17.6.2011 (pdf). (Pysyyköhän netissä... no, VM:n sivuilta löytyy jatkossa).


  • Mielenkiintoinen termi tuo osaamisympäristö. Miten osaamisympäristö eroaa oppimisympäristöstä? Miksi puhutaan ympäristöstä ihmisten sijaan (vrt. osaamisverkostot)?
  • Yleissivistävällä puolella näyttöjen kehittäminen on mielenkiintoinen asia: "Aiemmin ja muualla opitun tunnistaminen ja tunnustaminen otetaan osaksi kaikkea koulutusta perusasteelta aikuiskoulutukseen. Edistetään tutkintojen osaamisperusteista määrittelyä."
  • SADe ilmeisesti linkittyy ohjauksen ja elinikäisen oppimisen kanssa "Laaditaan hyvän opinto-ohjauksen kriteerit lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen. Elinikäisen oppimisen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut ovat
  • tarjolla kaikille yhden luukun periaatteen mukaisesti. "
  • Monet ovatkin jo kommentoinen iloisena uutisena varhaiskasvatuksen siirtymistä samaan hallintokuntaan opetustoimen kanssa.
  • Miten laatutyö toteutuu niin, ettei ole pelkkää byrokratiaa vaan aitoa laadun tuottamista? "Edistetään laatukriteerien käyttöönottoa perusopetuksessa."
  • Tämä on hieno tavoite: "Valmistellaan perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon vuonna 2016 tapahtuva uudistaminen vahvistamaan taito- ja taideaineiden opetusta, liikuntaa sekä yhteiskunnallista kasvatusta ja arvokasvatusta ja ympäristökasvatuksen asemaa sekä oppiaineiden välistä yhteistyötä ja monipuolistamalla kieliohjelmia. "
  • Lukiokoulutuksen laadun takeena erikseen mainittu etäopetuksen kehittäminen.
  • Lukion laatutyöhön porkkanana raha. Tämä on mielenkiintoista: "Sisällytetään lukiorahoituksen perusteisiin tuloksellisuusrahoitusosuus, joka palkitsee koulutuksen laadusta ja laadun parantamisesta, esimerkiksi yksilön oppimistulosten paranemisesta ja vähäisistä keskeyttämisistä. "
  • Äidinkielen yo-koe muuttuu jälleen.
  • Myös ammattioppilaitoksia palkitaan rahallisesti laadusta ja laadun parantamisesta.
  • Arviointiasiat keskitetään puolueettomaan Koulutuksen arviointikeskukseen.
  • Rapoilun aikana tuli kommentti: "Toivoisin, etteivät tavoitteet ole kiinni hallituksesta vaan hyvistä periaatteista." Vastasin siihen: Kyllä varmasti suuri vaikutus on kaikella sillä tekijäjoukolla, joka todellistaa asiat käytännössä. Rahalla ja laeilla voidaan toki ohjata. Tuntuisi, että ainakin tasa-arvoisuutta on koetettu pitää arvokkaana, maahanmuuttajataustaiset ja vähemmistöt mainittu useaan otteeseen (ensimmäinen hallitusohjelmapaperi, jota ikinä luen, joten en osaa vertailla entisiin).
  • Tää on jännä. Aikuiskoulutuksessa tulee uutta: Sähköinen sivistyskeskus ja kansalaisten henkilökohtainen koulutustili (Osana SADe-ohjelmaa).
  • Tutkintoa vailla olevilta aikuisilta poistetaan tutkintomaksut.
  • Outoa, että opintotuen sitominen indeksiin tapahtuu vasta nyt ja sekin vasta 1.9.14.

sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2011

Voin olla väärässä ja siksi kuuntelen herkin korvin sinua

Vertaisaika-kirjaa pohjustava keskustelu on ränsynnyt mielenkiintoisiin suuntiin. Eräs juonne Qaikussa lähti liikkeelle kärjistetyistä ajatuksista pomottamisen ja fasilitoinnin eroista. Twitterissä puhuttiin sekä kuuntelemisesta että johtajuudesta ja vallanhalusta. Facebookissa pohdittiin häpeän tunnetta.

Summasin alustavasti käytyä keskustelua Qaikussa:

Edellisestä muotoutui ajatelma siitä, että hyvä yhteisömanageri, nettikätilö tai verkostofasilitaattori asettuu alttiiksi ja hänen on siedettävä asemansa mukana tuoma tilanne, jossa hänen ei ole viisasta olla aina puolustamassa omia mielipiteitään, koska niin tehdessään hän joko sulkee erimielisten suut (meillä on taipumus hakeutua samoin ajattelevien seuraan) tai petaa maaperää leimahdukselle, jossa asiat kärjistyvät.

Yhteisöllisen luovuuspotentian vapauttamisessa on tärkeää antaa riittävän laaja pelikenttä. Yhtenä vaanivana ongelmana on sisäryhmän syntyminen, jolloin itsensä ulkoryhmään tuntevat sulkevat suunsa tai heitä ei kuunnella. Kuitenkin juuri heillä voisi olla tärkeää sanottavaa – sellaista, jolle sisäryhmä on omassa keskinäisessä kehumisessaan tullut sokeaksi.
Maarit Mäkinen kirjoittaa väitöskirjassaan Digitaalinen voimistaminen yhteisöjen kehittämisessä (s. 133): "Vuorovaikutus on kehityksen edellytys niin yhteisök´jen sisällä kuin niiden välillä. Vaikka esimerkiksi internet mahdollistaa vuorovaikutuksen tehokkaammin kuin aiemmat viestivälineet, yhtenä negatiivisena kehityssuuntana voi olla yhteisöjen fragmentoituminen sisäryhmiin ja ulkoryhmiin, samanmielisyyden korostaminen sekä vuorovaikutuksen puuttuminen yhteisöjen väliltä. Yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen puuttuminen voi johtaa näkemysten erilaisuuksien kärjistymiseen ja vihamielisyyteen."
On tärkeää kyetä kuuntelemaan, kuten @peeii:n (Pekka Ihanaisen) Twitterissä kirjoittamat ohjeet viisaasti opastavat: "Kuuntelun haasteet pamahtivat mieleen, kun taas kerran luin Peavya, joka lainaa Kierkegaardia. Miten nää 1-6 menisi vertaisajassa?"

1) kuuntele ihmistä hänen omasta näkökulmastaan; 2) kuuntele ennakkoluulottomasti ja anna kuulemasi tehdä itseesi vaikutus.
http://twitter.com/peeii/status/77063862314209280

3) ole kärsivällinen, kunnioittava ja suhtaudu toisiin tasa-arvoisesti
http://twitter.com/peeii/status/77064228112039937

4) aloita sieltä, missä toinen/toiset on/ovat, älä siellä, missä odotat, oletat tai haluat toisen/toisten olevan.
http://twitter.com/peeii/status/77064642396037120

5) tule tilanteeseen tietämättömyyden tilassa, anna toisen/toisten opettaa itseäsi
http://twitter.com/peeii/status/77065049738452992

6) hillitse turhamaisuutesi, tärkeytesi ja tarpeesi pönkittää omaa arvoasi.
http://twitter.com/peeii/status/77065254173024256

On toisaalta myös tärkeää ottaa kantaa, kuten @Ile mainitsi isänsä neuvoneen:
"Faijani on joskus sanonut, että kasvattaminen on kannanottoja ympärillä tapahtuviin asioihin. Näin syntyy kuva, mikä on oikein/väärin, mihin kannattaa pyrkiä jne. Ehkä jotain samanlaista ideologiaa voisi soveltaa myös johtamisessa, vaikka sitä ei kasvattamiseksi sanotakaan."
Jos yrittää olla myötäsukaa kaikkien kanssa, ei synny todellista keskustelua.

"Voin olla väärässä." Miten vaikea onkaan omaksua asenteenaan tuo lähestyminen eli tehdä nähtäväksi, miten asian ymmärtää, miten siihen suhtautuu, missä näkee toivottavan etenemissuunnan, MUTTA silti on herkkänä sille, miten muut argumentoivat, mitä mieltä muut ovat ja millaisia vaihtoehtoja muut kehittävät.

torstaina, kesäkuuta 02, 2011

Facebook: sivun ylläpitäjän kommentointivalinnat

Jos olet ylläpitäjänä Facebook-sivulla, oletuksena kyseiselle sivulle julkaisemasi viestit näkyvät sivun profiilin julkaisuina. Alla ohje, kuinka voit vaihtaa asetukset niin, että voit kommentoida omana itsenäsi:

1. Muokkaa sivun asetuksia



2. Valitse Sinun asetuksesi



3. Ota täppä pois nuolen osoittamasta kohdasta julkaisuasetuksissa ja tallenna. Voit halutessasi käydä vaihtamassa asetuksen takaisin.



Voit myös käyttää Facebookia ylläpitämäsi sivun profiililla eli voit mennä kommentoimaan toisaalle niin, että edustat sivua, et itseäsi (myös käyttöliittymä muuttuu samalla). Valitse Käyttäjätili ja Käytä Facebookia sivuna (jos et ole minkään sivun ylläpitäjä, et voi käyttää tätä valintaa).

Vertaisaika – yhdessä tehty netitse

Me, met, myö...
Vaikka kesäkärpäset eivät vielä taajaan pörrää, yrittelen yhdellä iskulla montaa kärpästä. Töissä rakentelemme parhaillaan verkostomallia koulutushankkeen toteuttamiseen. Opiskelurintamalla tutkailen tiiviiseen tahtiin nettikätilöintiä eli sitä, miten saadaan melko avoimessa toimijaverkostossa aikaan tavoitteellinen prosessi.

Samaa aihepiiriä käsittelee kesäharrastus, jota teemme Tuija Aallon ja Kari A. Hintikan kanssa. Kirjoitamme nimittäin opasta nettitalkoistamisesta ja muusta verkkovälitteisestä yhteistekemisestä, jota on nimitetty mm. crowdsoursing, sorsastaminen, joukkouttaminen tai verkkofasilitointi. Opas antaa eväitä sekä järjestöissä, yrityksissä että vapaammissa nettiverkostoissa toimiville.

Jos aihe kiinnostaa, voit seurailla keskustelua, kommentoida ja siten myös osallistua oppaan tuottamiseen. Varsinaista tekstiä julkaisemme myöhemmin, mutta asiaa möyhennämme ja lannoitamme, kuten kunnon kylväjät konsanaan:


tiistaina, toukokuuta 31, 2011

Vertaisaika – inhimillisyyden ja joukkoälyn kevätkesää

Luen kahta tietyllä tavalla toisistaan kaukana olevaa kirjaa, joilla on silti jotain syvästi yhteistä. Toinen on Maria Azuan The Social Factor, jossa IBM:n johdossa työskentelevä kirjoittaja luotaa informaatioajan jälkeisen yhteisöjen ja verkostojen ajan mukanaan tuomia muutoksia niin yhteiskunnallisella, kulttuurisella kuin tuotannon tasolla. Tulokulma on siihen, kuinka liiketoimintaa ja voittoa tehdään yhteisöjen ja verkostojen aikana.

Maarit Mäkisen väitöskirja Digitaalinen voimistaminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä taas kantaa huolta marginaaliin jäävistä, niistä, joilla ei ole usein edes omia toiveita siitä, miten he pääsisivät mukaan verkostoihin ja tämän ajan yhteisöihin. Mäkinen esittelee mahdollisuuksia ja sitä, kuinka nämä mahdollisuudet ovat jääneet toteutumatta esimerkiksi siksi, että ne on tarjottu ylhäältä alas tai ilman kulttuurista ymmärrystä.

Mäkinen ei ole kuitenkaan teknologiaskeptikko vaan harjoittaa tervettä kritiikkiä. Viestintäteknologia voi silloittaa ryhmiä, lisätä vuorovaikutuksen verkostoja ja antaa eväitä eteenpäin (s. 131):
"Digitaalisilla silloilla, kuten koulutuksella, välineillä ja sopivalla ohjauksella, voidaan lisätä tasa-arvoisempaa kehitystä."

Mäkinen on tehnyt kunnioitusta herättävän kymmenvuotisen työn väitöskirjansa kanssa, jonka aineisto on kerätty Suomen lisäksi Yhdysvalloista, Brasiliasta ja Keniasta. Azuan näkökulma on globaalissa verkottuneessa ja liikkuvassa työssä, jossa informaatiotulvasta on tullut taakka samalla kun se on välttämätön tuotannon tekijä ja nerokkain keino päästää tuottavat ja luovat voimat valloilleen on joukkoäly, vertaisten ja verkostojen voima.

Azua käyttää tästä ajasta nimitystä Social Age. Äsken käänsin sen mutkikkaasti yhteisöjen ja verkostojen aika. Mielestäni kumpikaan ei ihan täsmälleen sovellu käännökseksi. Yhteisöllinen kulttuuri sellaisena kuin se edelleen monissa maailman kolkissa näyttätyy, on rajoittavaa, vaikka me yhteisöistä puhuessamme vaivummekin idylliseen nostalgisointiin. Yhteisö syntyy tiettyjen kehysten sisälle ja niiden sisällä olemme me, muualla ovat muut.

Mäkinen kuvailee nettiajan negatiivisimmillaan johtavan fragmentoitumiseen, sisä- ja ulkoryhmiin, samanmielisyyden korostamiseen ja yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen puuttumiseen (vähän samantapaisia pohdiskelin MindTrekin aikaan Nettikansan nuotiotulilla viime syksynä).

Mäkinen listaa neljä verkkoviestinnän ja vuorovaikutuksen aluetta, jotka ovat keskeisiä aktiivisuuteen ja osallistumiseen voimistumisessa (s. 134):

  • infomaatiota jaetaan, ei väin lähetetä yksisuuntaisesti,
  • kannustetaan erilaisten näkemysten julkaisemista,
  • edistetään tasa-arvoista keskustelua,
  • lisätään vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Mäkinen jatkaa edelleen avointen verkostojen merkityksestä: "informaatio karttuu, sitä voidaan korjata ja sitä voidaan potentiaalisesti käyttää ilman että se samalla vähenee keneltäkään".

Mietiskelin sanaa, jolla tätä informaatiotulvasta yhteisölliseen informaation käsittelyyn ja tiedonrakenteluun siirtymisen aikaa, Azuan mainitsemaan Social Age, voisi kuvata. Kuten tälle ajalle tyypillistä, ajattelin asian ääneen Twitterissä. Sain mukavia vastauksia ja yhden omasta mielestäni puhuttelevan ja puhumisen arvoisen: Vesa Ilolan käännösehdotus oli 'vertaisaika'. Ja totisesti, kaiken maailman murheen ja ikävien uutisten keskellä, voin yhtyä Tero Toivosen idealismiin: "Olen ehkä yltiöoptimistinen, mutta luulen, että olemme yhteisöllisyyden ajan ovella."



Me elämme yhteisöllistyvää aikaa. Lieveilmiöitä on paljon, vahvasti sisäpiiriytyvää yhteisöllisyyttä ja tiukkoihin rajoihin linnoittautuneita yhteisöjä nousee. Mutta samalla myös sosiaalista virtaustilaa syntyy, minkä on selvästi havainnut myös Suomi-somen opeverkostoissa: yhteiskehittely, tsemppihenki, auttaminen, vinkkaaminen, kaverin loistoaatosten levittäminen, yhteiskehittely, kollektiivinen asioiden nuuskinta... kaikkea tätä tapahtuu joka päivä. Olemme jonkun hyvän jäljillä. Vertaisajan hermolla.

Mielenkiintoista liikehdintää on monella suunnalla. Ryhdyin listaamaan tähän, mutta pyyhin pois, koska en halua unohtaa ketään enkä pysty luettelemaan kaikkia. Kevätkesältä vaikuttaa tällä aluella vaikak toden nimissä on aina oltava hiukan skeptinenkin netin ja verkostojen kanssa. Sellaista elämä on, suolaista ja makeaa.

maanantaina, toukokuuta 30, 2011

Hippusen linkinlyhentäjistä ja QR-koodeista

Pitkät verkkolinkit ovat hankalia sähköposteissa ja lyhytviestintään ne eivät mahdu ollenkaan. Twitter ja sen erilaiset käytöliittymät tarjoavat automaattisia keinoja lyhentää pitkiä linkkejä. Monet palvelut tarjoavat myös jakamiseen valmiiksi lyhytosoitteen.

Toisinaan tulee tarve esimerkiksi tapahtumakutsuihin tai monisteisiin tai puheena toistettavaksi saada arvottua kirjain-numeroyhdistelmää selkeämpi lyhenne. Tämä onnistuu esimerkiksi Bit.ly-palvelulla, kun luot käyttäjätunnuksen palveluun. Bit.lyä voi käyttää myös ilman käyttäjätunnusta, mutta kustomoitua osoitetta ei pääse tekemään avoimesti. Jos aiot jatkossakin lyhentää saman aihepiirin linkkejä, suunnittele linkkien yksilöinti (esimerkiksi vuosinumero perään), koska luonnollisesti lyhennelinkkienkin on kaikkien oltava uniikkeja. Bit-lystä saa selaimeen painikkeen, jolla linkin lyhennys ja leikepöydälle kopiointi käyvät kädenkäänteessä. Myös selainlaajennoksia löytyy, joilla sama asia joituu.


Googlella on oma linkin lyhentäjä, joka näyttää klikkaustilastot ja tarjoaa samaan pakettiin myös QR-koodin. Esimerkiksi tämän blogin lyhytosoite on http://goo.gl/q44H4 ja QR-koodi tuossa yllä. QR-koodin voi lukea kännykällä (erilaisia sovelluksia, ei toimi kaikissa malleissa). Koodi avaa mobiililaitteeseen nettisisällön, kuten verkkosivun tai tiedoston. Helsingissä esimerkiksi koodeja näkee ratikkapysäkeillä ja koodi johdattaa aikataulutietoihin. Valopin sivulla myös QR-koodesta.

EDIT: Heti tipahti kommentissa hyvä täydennys eli QR-koodin saa myös Bit-lystä: "Myös Bit.lyn linkkeihin saa automaattisesti tuon QR-koodin. Koodi löytyy muun muassa lyhytlinkin infosivulta, jolle pääsee lisäämällä linkin perään plusmerkin (esim. http://bit.ly/kNnHgv+)."

lauantaina, toukokuuta 28, 2011

Historian havinaa: uskalla erehtyä ja kokeile rohkeasti

Tuli mieleen, että koskas puhuinkaan ensi kertaa somen opetuskäytöstä ja sitä diaesitystä etsiessäni osuin ensimmäiseen keikkakoulutukseeni 6,5 vuoden takaa. Jo ennen sitä olin pitänyt omassa koulussamme Opit-opintokerhoa, jossa opettelimme yhteistuumin kyseisen verkko-oppimisympäristön käyttämistä.

Tuo ensimmäinen keikkakoulutukseni opettajille oli Heinolassa Kuuselan Juhan vetämällä kurssilla 11.11.2004. ja kohderyhmänä etälukio-opettajia. Opetussuunnitelma oli juuri uudistunut ja ensi kertaa yleisessä osassa puhuttiin aihekokonaisuuksista, joilla oli tarkoitus integroida oppiaineita ja saada aikaan liikettä siihen suuntaan, josta nykyisin puhutaan ilmiöpohjaisena oppimisena.

Olin jo silloin nauhoittanut pienen virikkeen kurssilaisille. Vaikka tuolloin puheena oli verkko-opetus ja hieman nykyistä enemmän painotus verkko-oppimateriaalin suuntaan, ei näissä perusjutuissa ole mitään kummasti muuttunut suhteessa oppijalähtöiseen sometyöskentelyyn. Slidecast eli 6,5 vuotta vanha kuusiminuuttinen pölötykseni synkattuna dioihin:

perjantaina, toukokuuta 27, 2011

Virtuaalisia teoskokoelmia

Vinkkaanpa tässä lyhyesti läksynteon keskeltä kaksi hyvää keinoa pysyä ajan tasalla opetusalaan liittyvien julkaisujen kanssa. Toinen hyvä paikka on Oppiminen.fi-raporttipankki Diigossa. Kyse on Opetushallituksen oppimisympäristöjen kehittämishankkeiden koordinaation avaamasta ryhmästä (suunilleen näin, tulipa kauniisti sanarunoiltua). Diigo-ryhmään jäsenet voivat tallettaa aiheeseen liittyviä verkkojulkaisuja. Tallentaminen käy kätevästi selaimen laajennoksella.



Toinen hyvä paikka seurailla tuoreita verkkojulkaisuja on Scribd, jonne juuri putkahti mm. keskiviikkona julkaistu Silmät auki sosiaaliseen mediaan. Scribdissä voi perustaa omia kokoelmia, hakea hakusanoilla ja seurata toisia käyttäjiä, heidän julkaisujaan ja kokoelmiaan. Ja siis mahdollisuus myös julkaista omia tekstejä. Meikäläinen löytyy osoitteesta http://www.scribd.com/anne_rongas.

sunnuntaina, toukokuuta 22, 2011

Kannattaako blogikirjoittaminen näinä FB-aikoina

Sosiaalisen median suurhyöky 2005 alkoi blogeista, yltyi wikeistä ja sittemmin palvelutyyppien kirjo on kasvanut tiheää tiheämmäksi viidakoksi. Moni tuore viidakkoon sukeltava pää pyörryksissään ihmettelee, mitä palveluja kannattaisi ottaa käyttöön, kun kuitenkin ensi viikolla tulee taas tukullinen uusia ja kiiltävämpiä.

Kommentoin äskettäin erääseen somepalveluiden viidakkoihmettelyyn, että edelleen voin suositella peruslähestymisenä samoja palveluita kuin vuonna 2005. Blogit ja wikit ja jos malleja kysytään, kaksi kumpaisestakin on ollut toimivia kaikkien näiden vuosien ajan: blogeista Blogger ja WordPress, wikeistä Wikispaces ja MediaWiki.

Antti Poikola rakenteli nykyisellään Nettikansana tunnetun oppimis- ja toimintaverkoston perustuksia Mahdollista-blogiin. Blogi oli avainroolissa viime syksynä MindTrek-konferenssin yhteydessä järjestetyn Nettikansa-tapahtuman ennakko- ja jälkiaktiviteeteissa. Itse kirjoittelin oman leirinuotioni polttopuista elikäs nettikätilöinnistä kyseiseen blogiin ja viikko sitten kohtasimme Otavan Opistolla nettikätilöintipajassa, jossa nuo syksyiset bloggaukseni ovat yhtenä aineistona.

Samainen Nettikansan leiripäivä johdatti bloginuotiotulineen kirkastamaan omaa graduteemaani, joka siis on nettiverkostojen fasilitointi. Perustin syksyllä gradublogin. Eipä aikaakaan, kun sain kommenttina kultakimpaleen. Sama pieni ja vaatimaton blogi on poikinut paljon muutakin arvokasta.

Viimemmäksi bloggaamisen vaikuttavuutta olen ihastellut seuratessani Tero Toivasen näkymättömän oppimisen leimahdusta some-eloon.

Tero oli havainnut Twitterissä John Moravecin kuuluttavan tuoreimman kirjansa (yhdessä Cristóbal Cobo kanssa) pdf-version arviointia. Tero espanjantaitoisena twiittasi halukkuutta ja sai arvostelukappaleen itselleen. Kirja näkymättömästä oppimisesta osui suoraan siihen, mitä Tero oli viimeisten vuosien aikana hahmottanut eri suunnista. Muutosta ilmassa. Oppimisen menneet paradigmat ovat kypsyneet ja nahistuneet. Muutos on enemmän kuin välttämätön ja hannaavat voimat vakiintuneisuudessaan – sanon Esa Saarista lainaten – latistuksen mankeli.

Tero kirjoitti blogiin, muutamat lukivat, kannustivat innoissaan kommenteissaan, linkittivät Twitteriin ja Facebookiin, Tero perusti näkymättömän oppimisen ryhmän Sometu-verkostoon. Ainakin itse kutsuin lauman kavereitani ryhmään. Tiesin entuudestaan Pekka Ihanaisen ja John Moravecin kumppanuuden. Muistan sytyttävän innovaatiojunanodotustuokion Oulussa tammikuussa 2009, kun Pekka keroi pointtilistisesta oppimisesta ja vaikka mistä. Rajattoman oppimisen seminaari saman vuoden syksynä. Tekstin pätkiä ja ajatusluonnoksia, joita Ihanaisen Pekka linkitteli Teron perustamaan Sometu-ryhmään: yksilöllistäminen, henkilökohtaistaminen ja kyborgisointi.

Moravecin ja Cobon kirjan kääntämiseen tarvitaan 5000 dollaria. Meitä on Sometun ryhmässä jo 47. Ainakin itse olen valmis lähettämään pienen kolehtisumman käännöskassaan, jos saan englanninkielisen pdf:n vastineeksi.

Blogien suuri voima on verkostosolmujen muodostamisessa. Blogiin voi linkittää, sitä seuraavat ja siihen kommentoivat saattavat kohdata toisiaan. Blogi on vaikkapa Facebookin viestivirtaan verrattuna kuin peruskallio, nettikiveen hakkaamista. Vaikka laittaisin miten hienon kommentin Facebookiin, en voi linkittää siihen. Se on ja menee. Puhumattakaan siitä, mitä oikeuksia annan palvelun ylläpitäjälle puuhailla tuottamani sisällön kanssa. Facebook on kätsä, mutta se on kuin lentolehtinen blogien ja wikien peruskalliolla. Ja tuuli puhaltaa sen pois (kuten toki lopulta kaiken).